DAY 16, back to Finland

Meillä oli herätys aamulla klo 4.30. Viimeset aamuhulinat ja pakkaukset ja sit se olikin aika jättää hyvästit taas hetkeks Nekotalolle. (; n ;) Luojan kiitos et oli sunnuntai ni mahuttiin kaikki helposti junaan, koska oltiin jännitetty sitä et miten tullaan mahtumaan kaikki neljä isojen matkalaukkujen kanssa aamuruuhkaseen junaan jossa hädin tuskin pystyy hengittämään ku ihmiset on niin supussa. Plus koska oltiin kaikki ihan peeaa ja pihejä ni jouduttiin kikkailemaan ittemme ensin Uenoon josta hypättiin sitte Keisei Skylineriin joka oli halvin mahollinen. XD

Lentokentällä kävin vielä ostamassa anopille, äidille ja isille kännykkäkorut ja lentokoneeseen vähän mutusteltavaa. Ei päästy kaikki neljä vierekkäin istumaan, mut sentään saatiin kahet vierekkäiset paikat, ettei jokaisen tarttenu istuskella yksinään. Lentokone itessään oli joku varmaan 50-luvulta peräsin oleva.. en oo ikinä nähnykään sellasta Finskin konetta!! Pateki sano ettei oo ikinä moista nähny ja se on kumminkin reissannu elämänsä aikana paljon! Oltiin jo niin totuttu sellasee luksusmeininkiin mikä aina niis koneissa on ni toi oli vähän sellanen WTH-kokemus. XD Hyvä ettei ne näytötki niis penkeissä näyttäny mustavalkokuvaa... Noh, mut sentään siel pysty kattomaan elokuvia, nimittäin muuten olis ollu tuskaa se matka.

Lento suju hyvin, mitä nyt vähän falskattiin välillä ku oli turbulenssia. 9 h norkoilun jälkeen vihdoinkin oltiin taas Suomen päädyssä ja oltiin kuulemma aikataulua edelläkin jopa. Äiti ja isi oli meit vastassa kentällä ja lähettiin samantien kotia kohti. Oltiin ihan innoissamme ku saatiin nähä elukat taas!

Ku päästiin ovesta kotiin ni Kuma ei meinannu ensin tunnistaa meitä ollenkaan vaa viipotti suoraan isin luokse. Hetken päästä sil kuitenki ajatus selvästi kirkastu jonka jälkeen alko sellanen uikutus ja älinä ettei mitään rajaa. Jatkettiin sit saman tien matkaa anoppilaan hakemaan meijän kitty cats.

Miu ei (mukamas) ollu oikeestaan moksiskaan siitä et tultiin hakemaan niitä. Nami kyhjötti piilossa ja sain kyllä kauan leperrellä sille ja tarjota herkkuja et suostu tulemaan näytille. Kaapattiin ne valjaisiin ja lähettiin takasin kotiin. Kotona prinsessa-Nami ei oikein tienny miten päin sen olis pitäny olla. Se juoksi heti sängyn alle ja mauku kauheesti siellä. Lopulta ku se tuli esiin, ni se halus kauheesti et sitä silitetään ja rapsutetaan, mut silti samalla se sihisi koko ajan. Ota nyt noista selvää... XD

Illalla kumminkin kaikki oli palannu jo normaaliks eikä kukaan elukoista varmaan enää muistanukkaan sitä, et oltiin oltu poissa. Ei jaksettu purkaa edes laukkuja Paten kanssa. Onneks vanhemmat oli ostanu jääkaapin täyteen ruokaa meille ni ei tarvinnu liikkua enää mihinkään ilmansuuntaan sen illan aikana.

Mut kyllä oli taas onnistunu reissu ja mahtava matkaseura, ei voi muuta sanoo!!

Few of my new plastic babes.

The end.... For now.

DAY 14 & 15

Hellooo pitkästä aikaa, en tiiä mikä brain fart mul on ollu ku en oo saanu mitään aikaseks tänne blogiin (no okei, en oo muuta tehny in my freetime ku pelannu Simssiä XD), mut koitan nyt vihdoin saada tän japanistoorin pois alta ni voi kirjotella taas muista asioista.

Eli palataanpas takaisin päivään 26.8.2011:

Perjantaina nukuttiin melko myöhään ja heräiltiin tosi laiskasti. Päätettiin vielä kertaalleen käydä Akihabarassa koska rahat oli pakko päästä tuhlaamaan viimestä penniä myöten ja Pate halus muutenki käydä ostamassa aikasemmin ihailemansa Predator-patsaan. Ajateltiin myös käydä Laoxissa tuliaisosastolla kattomassa jotain pientä perheille. Plus mun ja Paten oli tarkotus vähän zoomailla mistä sais halvimmalla Monster Hunter Portable 3rd HD versionin (joka BTW julkastiin torstaina!! Wohoo, mikä ajotus! \(^0^)/ ).

♥ Akiba 4 ever love ♥

Akibassa käytiin heti ekaks kattoo sitä Predatoria Patelle, mut se oli jo menny... Käytiin taas figukaupat läpi siitä lähistöltä läpi kunnes eksyttii vähä jonneki sivummalle ja onnistuttiin löytämään ekaa kertaa ikinä Akiban oma Mandrake!! Huhuhu, 8 kerrosta never before seen otakushittiä luvassa joten mehän singahdettiin ku fileet sinne koluumaan paikkoja! Onnistuin bongaamaan Marialle heti sieltä sen cherry on a top-figuurin jota se oli toivonu koko matkan ajan löytävänsä, mut jonka suhteen oli menettäny jo toivonsa. Ja tulihan pari todella hyvää löytöä tehtyä itellenikin... Muhmuh.

Taas 10 000 yen köyhempänä lähettiin vihdoin tuliaisia hankkimaan. Sinä aikana ku pörrättiin Laoxissa, kerkes ulkona alkamaan ihan hillitön kaatosade ja tietenkään kenelläkään meistä ei ollu sateenvarjoa mukana. Odoteltiin hetken jos sade lakkais mut se vaan näytti yltyvän koko ajan ja tuli hillitön ukkonenkin (rakastan!!). Koitettiin varjella meijän PAPERI-kasseja ja juosta katosten alta aina seuraavalle katokselle kunnes päästiin juna-asemalle. Oltiin ihan litimärkiä silti, mut ainaki figut näytti olevan kunnossa. X'D

TAIFUUNI!! Melkein...

Koko junamatkan oli ihan mieletön ukkonen ja vettä sato hetkessä varmaan enemmän ku Suomessa yhteensä koko kesänä. Kotiin päin kävellessä myrsky vaan ylty mut ihme kyllä selvittiin tavaroineen päivineen suht kuivina kotiin asti. Siellä sitte muhittiin ilosena lämpimässä ja kateltiin päivän saldoja. Uutisissa näytettiin miten jossain paikoissa tulvi ihan älyttömästi, onneks ei sentään meijän hoodeilla niin pahasti vettä tullu vaikka sitä paljon tulikin. Iltaa myöten sää rauhottu pikku hiljaa ja käytiin hakemassa vähän ruokaa. Alotettiin myös haikeina tavaroiden pakkaaminen...

Näin kävi ku Paten piti alottaa pakkaa laukkuja... :D

Lauantaina käytiin heti aamusta hakemassa meijän lähipelikaupasta mulle ja Patelle ne uudet Monster Hunter-pelit ja sit lähettiin hakemaan Nakanosta Patelle Predatoria. Bongattiin vielä samaan syssyyn sille Predatorille Alien kaveriks ja vihdoin Pateki sai mitä se oli halunnu. Kotiin päin tullessa meijän juna-asemalla oli yht'äkkiä pilvin pimein porukkaa eikä päästy ulos meijän exitistä koska siinä oli joku roadblock. Vähän oltiin hämillämme et WTF ja lähettiin sitte täysin päinvastaseen suuntaan siinä toivossa, että päästäis jostain kääntymään jollekin sivukujalle ja tekemään U-käännös sille tielle mistä päästiin takas kotiin. No se toivo katos aika nopeesti ku nähtii sitä väen määrää mikä vaan kasvo ja kasvo... Kaikki tiet oli suljettu eikä päästy ku eteenpäin ihmismassan mukana. Nähtiin joku poliisi ja yritettiin mennä näyttämään minne meijän pitää päästä mut mikä ihana yllätys, sekään ei osannu englantia. Onneks sen verran kyllä tajus, että pysty näyttämään meille mistä päästään kääntymään toiselle tielle. Piiiiiiitkän kiertoreitin jälkeen löydettiin vihdoin tutulle tielle josta päästiin kikkailemaan ittemme kotiin.

Pic by Maria

Kotona pakattiin suurin piirtein loput tavarat ja päätettiin sitte vielä lähteä viimesen illan karaokeen. Oltiin jo keretty unohtaa et juna-aseman ympäristö oli ihan täynnä populaa ja nyt päästiin myös näkemään miksi! Siellä oli Awa odori dance festival joka on suurin tanssifestivaali Japanissa. Just kun saavuttiin juna-asemalle ni siinä edustan aukiolla alko tanssiesitys mitä päästiin vähän tunkemalla kurkistelemaan. Sitä tanssia oli tosi mielenkiintosta kattoa vaikka välillä se tanssiminen näyttikin ihan dorkalta (tosin yhen tanssin nimi olikin The dance of fools). XD Ite olin ainakin tosi ilonen et päästiin näkemään kunnon perusjapaniakin välillä!

Jatkettiin matkaa karaokepaikkaan jossa se aikasemmin meitä palvellu naismyyjä seisoskeli ulkopuolella ja tunnistiki meijät heti. Jotain se taas puhu meille ja kukaan ei ymmärtäny ketään ja sit kaikki vaan naureskeltiin ja oltiin awkward kunnes hipsittiin alakertaan varaamaan boksia.

Ihana, ihana Kōenji

Oltiin taas 2 h ja laulettiin niitä näitä ja tottakai lopuks vedettiin vielä kaikki kurkku suorana We are the champions ja Y.M.C.A ennenku lähettiin viimesen kerran illalla kotiin. (; n ;)