Nippon Day 18: Back to the Fuji-Q

Japanin mainokset on parhautta!

Viimeset päivät alko olla käsillä ja päätettiin hurauttaa bussilla jälleen Fuji-vuoren juurella sijaitsevaan Fuji-Q Highland-huvipuistoon. Oltiin perillä vähän ennen klo 9 ku puiston ovet aukes ja oltiin ihan ällikällä lyötyjä, ettei siel ollu ihmisiä paljon yhtään!! Viime kerralla nimittäin jouduttiin odottamaan se 2,5 h joka ikiseen laitteeseen mis haluttiin käydä.

Olin kans ihan täpinöissä ku pääsin VIHDOIN näkemään Fuji-vuoren lumihuippusena. Ja onhan se kyllä mahtava näky!! Ihastelin sitä joka kerta ku vaan mahollista ja koitin räpsii paaaljon kuvia vaik pilvet meinas välillä blokkailla näkyvyyttä. Nähtävästi oon niin surkee valokuvaaja, et vaan tää alempi kuva näytti suht hienolta. XD

Väen määrä ei siis tosissaan ollu mikään päätä huimaava ja saatiin rauhassa käydä kaikki laitteet läpi. Päästiin Dodonpaan KAHESTAAN ku ne oli just avannu sen ja laitto sitä kai vielä vähän testimielessä liikenteeseen. Ulkomaalaiset on nähtävästi helpomi uhrata ku oman kansan edustajat jos jotain olis tapahtunu. XD Onneks ei lentäny ötököitä suuhun vaik kiljuin koko sen matkan ku se kiihdytti parissa sekunnissa melkein 180 km/h.

Nyt löydettiin myöskin ekaa kertaa se kuuluisa "kauhulinna" nimeltään

Super Scary Labyrinth of Fear.

Jos kyseiseen "laitteeseen" haluu mennä ni se maksaa ylimääräset 500 yen per turpa. Oltiin niin reippaina siinä odottelemassa vuoroa ja vitsailtiin, et ei oo mitään mikä meit vois säikäyttää. Pate viel kaiken lisäks rakastaa Silent Hill-pelejä yli kaiken ja on aina unelmoinu et vois elää siin maailmassa (weirdo) mut kuinka väärässä oltiinkaan... edes Paten mielestä toi kauhutalo ei nimittäin ollu yhtään hauskaa... XD

Kuva googlesta ku ei omaa löytyny :D

Aluks oltiin about 10 hengen ryhmässä ja meijät johdatettiin sellaseen sairaalan aulaan jossa istuttii penkeillä ja kuunneltiin perussääntöjä. Me ei ymmärretty mitää joten tsiigailtiin vaan sielt katosta roikkuvia hirtettyjä ruumiita... Sen jälkee meijät siirrettiin porukkana seuraavaan vähä pienempään huoneeseen mis näytettiin videotykillä erittäin gore video joka kerto sen sairaalan tarinan. Long story short: siel tehtiin ihmiskokeita jotka meni vähä pieleen ja sit shit hit the fan. Leffan jälkee meist otettiin vielä pareina valokuvat. Aluks aattelin et jes, eihän tää voi kauheen paha olla ku mennään ryhmänä, mut sit ne työntekijät iski mulle ja Patelle fikkarin kätee, avas oven ja tuuppas kaksistee sisälle. Ja voi v*ttu oikeesti en oo ikinä ollu niin paskat housussa ku olin koko sen 50 min mitä se saakelin mental hospital-kierros kesti!! En haluu spoilaa mitää jos joku joskus menee (ja oikeesti suosittelen menemää) mut se ei tosissaan ollu hauskaa mennä KAHESTAAN IHAN EKAA KERTAA siel pilkkopimees ja tuhoutunees sairaalas ihmissikiöiden ja ruumiiden keskellä pelkän fikkarin valon avulla. Roikuin sormet valkosina Patessa kiinni ihan kylmän hien peittämänä ja kiljahtelin joka ikiseen minimaaliseenki äännähdykseen mitä kuulin. Ja asiaa ei helpottanu, et siel oli oikeita, palkattuja ihmisiä liikkumassa ja esittämäs zombeja yms. Siel ei saanu juosta mut en oo eläessäni kävelly niin ripeetä vauhtia ku marssittiin niit käytäviä pitkin eteenpäin. Mä olin ihan varma, et se ei lopu ikinä ja kuollaan vaa sinne (kyl se mieli tekee ihme temppuja vaik pitäis tietää ettei meille mitään voi tapahtuu XD).

Lopulta päästiin huoneeseen mis oli niit sairaalatyöntekijöitä ja huokastiin helpotuksesta. Työntekijät otti meilt fikkarin ja näytti minne piti mennä. Aattelin, et nyt se on vihdoin ohi ja voin hengittää rauhassa, mut kappas vaan se sonta jatkukin, mut tällä kertaa ILMAN FIKKARIA. Mä sain varmaa astman siit kaikest ahdistuksesta ja pelosta! Lopulta nähtiin sellasen piiiiitkän käytävän päässä valoa ja samaa aikaa joku saatana tuli örveltämään ihan mun korvan juuree nii et hiukset heilahti ja oltiin sillai FUCK THE RULES ja juostiin niin kovaa ku jaloista lähti kunnes putkahdettiin ulos kirkkaaseen auringonpaisteeseen. It was finally over! Täristiin molemmat ja jouduttii tasaamaan hengitystä varmaa tunti ennenku oltii valmiit jatkaa elämää. Täytyy kyl sanoo et money well spent vaikka se ihan hirveetä oliki. XD

Lasten kauhutalo

Ja scary pantsu monster

+ scary shoe monster

Mut for real, jos joku joskus eksyy Fuji-Q:hun ni toi sairaala on ihan must see!! Oltiin niin järkyttyneitä tost kokemuksesta et ei pystytty menemään mihinkää muuhu laitteesee ku maailmanpyörään. :D Pyörittiin siellä hetki ja lopulta käytiin vielä viimeset laitteet hyvissä ajoin läpi ennen ku puisto meni kiinni klo 17.00. Huristeltiin sieltä suoraan kotiin ja simahdettiin ku saunalyhdyt. Onneks en nähny painajaisia...

'nuf said!

DAY 13

Torstaina heräsin aamulla jo 6.30 ja aloin potkia Patea ja Simonia ylös. Valmistauduttiin lähtöön kohti Fuji-Q:ta ja tottakai sato vettä. Noh, ei annettu sen lannistaa vaikka rahat meniski hukkaan jos ei vuoristoratoihin päästäis ja lähtetiin taas kohti Shinjukun bussiasemaa. Pitkä bussimatka oli tosi kivaa vaihtelua siihen junassa hytkymiseen mitä oltiin 2 viikkoa jo harrastettu ja päästiin näkemään vähän toisenlaisia maisemiakin ku pelkkää betoniviidakkoa. Dösämatkalla vesisade vaan ylty ja ylty eikä meil ollu ku yks sateenvarjo mukana. 2 h bussilla huristelun jälkeen saavuttiin vihdoin Fuji-Q:hun ja ensisilmäyksellä dösän ikkunasta ne vuoristoradat näytti awesome!! Vettä sato edelleen ja päätettiin vaan hope for the best.

Unohdin ottaa tulovaiheessa kuvan... XD

Saatiin sisääntuloporteilta kummallinen viivakoodilappu mikä piti sen jälkeen käydä laittamassa sellaseen masiinaan joka ottaa susta kuvan ja printtaa sitte hienon passin ihan omalla kuvalla varustettuna jolla pääsee kaikkiin laitteisiin. Tietenki just puhuin ku se laite otti sitä valokuvaa ni musta tuli oikein itse neiti seksikkyys siihen kuvaan. Sen jälkeen päästiin vihdoin itse huvipuistoon!

Itkin jo sisäisesti verta ajatuksesta jos me ei päästäiskään niihin vuoristoratoihin, koska ne oli jotain aivan mieletöntä. Lintsin hikinen vuoristorata näyttää joltain hiirenpaskalta verrattuna niihin mörsseihin mitä tuolla oli. Ostettiin sadeviitat ja päätettiin viedä laukut säilytykseen jonka jälkeen mentiin tutkimaan Evangelion worldia. Se oli tosi makee mesta ja siel oli hienoja patsaita ja kuvia ja shittiä, mut upeimmat oli tietenki LIFE-SIZE EVA Unit 01 ja 02 päät mitkä sinne oli rakennettu. Unit 01:lla oli myös pieni oma show missä sen suusta tuli savua ja strobovaloja ja kaikkea hienoa. XD

EVA UNIT 01

EVA UNIT 02

Legendary hissikohtaus!

Pojat oli ihan rakastuneita.

Ku tultiin ulos sieltä ni jokaisella oli ihme Evangelion-intoilu päällä. Varsinki Pate hullaantu täysin ja sano, et haluu alkaa kattoo sitä taas.

Enihyy.. Japanese gods were smiling upon us ku vesisadekin oli loppunu sillä välin ku oltiin pöristy Eva-maassa. Mentiin tietenki heti kysymään vuoristoratojen työntekijöiltä, et avaako ne laitteet pian ja saatiin positiivisia vastauksia! Wohoo, alettiin olla jo ihan täpinöissä. Mikään kunnon vuoristorata ei kuitenkaan ollu vielä auki, ni lähettiin sitte tutkimaan enempi sitä puistoa ja eksyttiin jonku vesilikumäkivuoristoradan jonoon. Sen laitteen ohjeissa luki, et kannattaa ostaa sadeviitta, koska jopa viitan kanssa siin tulee kastumaan. No tietenki meijän edessä oli 3 lesoavaa ja huomionkipeetä douchébag poikaa (en mielellään hauku japanilaisia, mut nyt kyllä huomas et sieltäki löytyy douche-kansaa) jotka päätti olla badasses ja mennä ilman sadetakkia. Lopulta ku ne tuli siit laitteesta ni kyllä oli hymyt hyytyny pojilla ku ne oli aivan litimärkiä ja niiden lompakot ja kaikki oli varmaan pilalla (koska ei niitäkään suostunu jättää lokeroon). XD

Kesken jonotuksen tuli myös kuulutus, et nyt on ensimmäinen vuoristorata auennu ja siitähän riemu ratkes ku japanilaiset alko sinkoilemaan sinne jonottamaan. Aateltiin iteki lähtee juoksee, ettei tarvis jonottaa 3 h mut sit Simon (shame on him!) sano, et ei viitti lähtee ja jäätiin odottamaan kiltisti vuoroa. Meni varmaa 10 min ku päästiin meijän ensimmäiseen laitteeseen Fuji-Q:ssa ja jälkeenpäin ajateltuna ei olis kyllä pitäny kuunnella Simonia siinä jonossa... Ku päästiin pois ni oltiin aivan litimärkiä kaikki vaik meil oli sadeviitat... Oli tosi ihanaa kulkee housuun kusseen näkösenä ja olosena koko päivä ku muutenki ilma oli melko viilee. XD

Vähä oli tollanen olo vesiputouksen jälkee... X'D

Sit lähettiin jonottaa ekaan vuoristorataan. Oltiin jonotettu varmaan 5 min ku päätettiinki lähtee jonottaa siihen tänä vuonna rakennettuun Takabisha-vuoristorataan. Väkeä oli jo mukavasti 2 h 10 min verran eikä auttanu muu ku astua jonon jatkoks... Pelattiin nerokkaita "Arvaa kuka pelihahmo"-leikkejä ja yllättävän nopeesti se jonotus lopulta meni. Finally päästiin meijän ensimmäiseen kunnon vuoristorataan Fuji-Q:ssa! Enkä voi muuta sanoa kun A-W-E-S-O-M-E!!!!!!!!!!!!!!!!!11111111 Siis oli niin mahtava vuoristorata ettei mitään rajaa!!!! Ensinnäki se kesti tosi pitkään, siin oli paljon loopty loops, se meni LUJAA ja paras oli pystysuora nousu ensin ylös 43 metriin, sit käännyttiin naama edellä kuolemaan johon se kärry pysähty hetkeks kunnes tuli 121° vapaapudotus! Kiljuin aivan koko matkan ajan! Ku päästiin pois siit laitteesta mul tärisi kädet ja jalat ja vippas päästä. THAT WAS AWESOME!!

Takabisha (häikäisevän hieno kuva... X'D)

Sen jälkeen lähettiin jonottamaan Fujiyamaan. Tällä kertaa ei tarvinnu ku jonottaa 1,5 h eli piece of cake! XD Ensin aateltiin, et tää tulee olemaan ihan lastenleikkiä sen Takabishan jälkeen, koska Fujiyama ei mee edes ympäri, mut sit ku istuttiin kyydissä ja se kärry vaan nous ja nous ja nous kunnes oli 79 metrissä ni alko jo vähän vatsassaki tuntumaan. Hetken saatiin ihailla Mt. Fujia ja maisemia ylhäältä kunnes taas pudottiin ja lujaa! Yllätyin miten pitkä se vuoristorata oli ja vaikkei siinä päässykkään pää alaspäin ni silti taas kerralleen sain kiljua kurkku suorana koko matkan ajan. :D

Fujiyaman jälkeen alko olla jo nälkä koska ei oltu syöty vielä mitään ja oltiin monta tuntia jonotettu laitteisiin. Käytiin syömässä Mos Burgerissa jossa oli omituisia hamppareita. Pojille jäi nälkä vielä senkin jälkeen ja ne nappas jotkut taskukokokebabit kiskalta ja mä halusin maistaa churroa. Se oli sellanen pitkä tikku joka pyöritettiin sokerissa ja maistu ihan tippaleivälle. Nom nom.

Ihana, ihana Eejanaika!

Ku oli vatsat täynnä ni jaksettiin taas lähtee odottelemaan laitteisiin. Seuraavaks oli vuorossa Eejanaika joka vaikutti koko puiston hulluimmalta vuoristoradalta. Ei tarvinnu ku jonottaa vaivaset 1 h 20 min ni ruokaki kerkes sopivasti laskeutuu. Just vähän ennen ku oli meijän vuoro ni alko tihkumaan vettä ja kuulutettiin et yks laite oli jo suljettu sen takia. Thank god päästiin kuitenkin tihkusateesta huolimatta laitteeseen ja sit alko jännittää. Ennen ku kärry lähti liikkeelle ni kaikki laulaa lurautti Eejanaikan oman laulun ja sit se oli menoa. Roikuttiin siinä laitteessa jalat ilmassa ja mentiin vielä selkä edellä ettei varmasti nähty koska se kuoleman pudotus tulee. Ja oikeesti.... en oo ikinä ollu niin insane laitteessa ku toi oli!!! Välillä pelkäsin et ne turvapuomit prakaa ja sinkoon vaa johki Fuji-vuoren kylkeen ja mun jalat falskas ku sätkynukella ku se kärry meni tuhatta ja sataa! Kiljuttiin Paten kanssa molemmat ku pikkutytöt ja taisin mä kuulla Simoninki kiljuvan aika ladylike siinä meijän edessä. No vauhtia ainaki piisas, pyörittiin ympäri ja väärinpäin ja sinkoiltiin joka ilmansuuntaan ja ku päästiin laitteesta ulos ni mä tutisin ja huimas niin paljon ettei mitää rajaa. Mut kyl se oli sit COOL!!!!

Pritiiih!

Joulukuusia.

Kauhukokemusten jälkeen mentiin romanttisesti kolmistaan maailmanpyörään vähän rauhottumaan ja kattelemaan Fuji-Q:n kauniita iltamaisemia. Meijän bussi kotiin lähti 21.10 joten kerettiin hyvin vielä käydä ostamassa matkamuistoja (itellemme). Bussia ku odoteltiin ni sellanen vanha vartijamies tuli Paten eteen esittelemään sumopainiliikkeitä ja sit ne Paten kans siin nosteli vuorotellen jalkoja ja esitti sumopainijoita. XD

Illalla ku tultiin kotiin käytiinkin melkein heti nukkumaan ku oltiin ihan poikki.

Vaik oliki tosi pilvistä ni päästiin sentään näkee vilaus Mt. Fujista ♥