Nippon Day 20 & 21: All good must come to an end

LÄÄVÄ

Lauantaina vietettiin viimestä päivää Koenjissa. Jouduttiin käymään aamulla Nakanossa ostamassa meille ylimääränen matkalaukku, koska yllättäen meijän kaikki tavarat ei mahtunukaan kahteen isoon laukkuun... Sentään löydettiin melkein heti sopivan hintanen laukku ja päästiin vihdoin pakkaamaan loput tavarat! En kyl haluu enää ikinä joutuu kokemaan tota samaa pakkausurakkaa uudestaan ku se tavaran määrä ei vaan loppunu vaikka mitä teki!!

Piti kasata nendoroid-torni ennenku jouduin purkamaan paketit ;__;

Se oli nimittäin kovan työn ja tuskan takana saada kaikki roina mahtumaan edes niihin kolmeen laukkuun! Plus meil oli molemmilla vielä selkäreput ja ylimääräset käsilaukut! Löydettiin lähtöaamuna viel yksinäinen sukka ja kirjaimellisesti ku yritin tunkee sitä matkalaukkuun ni se vaan työnty sielt joka kerta ulos!! Täytyy kyl sanoo, et sääliks olis käyny niitä ramppareita jotka meijän ruumalaukkuja olis joutunu tarkastaa käsin. Kyllä saumat paukku ku vihdoin runnomalla saatiin vetoketjut kiinni!! XD Sentään meijän laukut pääs ilman avaamista lennolle mukaan. Onneks tajusin myöskin maksaa sen ylimääräsen matkalaukun jo etukäteen netistä ni saatiin se vähän halvemmalla ku mitä se ois lentokentällä tullu maksamaan. 

Tehtiin vielä lauantai-iltana pieni Koenji-kierros, käytiin raflassa syömässä ja nautittiin viimesistä hetkistä Tokion vilskeessä. Kyllä tuntu hyvältä tietää, et seuraavana päivänä pääsis näkemään taas meijän vauvat (=elukat) ja oman sängyn!

Bye bye scary corridor o/

Sunnuntaiaamuna klo 05.30 sanottiin heipat taas vähäks aikaa Nekotalolle ja lähettiin raahustamaan kohti Naritan lentokenttää. En oo eläessäni ollu niin puhki ku mitä oltiin ku vihdoin päästiin lentokentälle meijän kolmen 20 kg painavan matkalaukun, kahen 10 kg painavan repun ja kahen 5 kg painavan käsilaukun kanssa. Jännitettiin jo, et jos ne huomaa mejiän reput tai laukut ja haluu punnita ne, koska ylipainoahan oli melkosen reippaasti, mut selvittiin kaikista tarkastuksista ilman mitään ongelmia!

Lento Suomeen meni tosi nopeesti ja kyllä oli ihanaa päästä halimaan elukoita! Yritettiin mukamas alottaa laukkujen purkaminen ku päästiin kotiin, mut saatiin vaan hirvee sotku aikaseks ja sammuttiin ku saunalyhdyt... Mut niinhän sen kuuluuki mennä!

All in all it was the best Japan trip ever!!

"Until next time", said Hanakuso to herself

Nippon Day 19: Asakusa & Tokyo Sky Tree

Perjantai oli meijän viimenen turisteilupäivä. Suuntana oli akihabaran kautta Asakusa ja uuden uutukainen Tokyo Sky Tree. Napattiin terveellisesti aamupalaks Akibasta crepet, joiden voimalla jaksettiin myöhemmin jyrätä eteenpäin Asakusan ihmisvirrassa. Käytiin vilkuilemassa perus Senso-ji temppelimaisemat ja aateltiin aluks et mehän päästään ihan kävelemällä sinne itse Sky Treen luokse.

Se ei kuitenkaan ollukaa iha nii helppoo ja luovutettiin se pyhiinvaellus siihen ku bongattiin suoraan paikan päälle huristeleva juna. Hypättiin kyytiin ja putputeltiin parin pysäkin verran eteenpäin kunnes oltiin Sky Treen juurella. Ja olihan se läheltä katottuna aikasmoisen massiivinen esitys.

Mentiin ensimmäiseks jonottamaan sisäänpääsylippuja ja ihmeteltiin, et miten siel voi olla niin paljon porukkaa (kello oli ehkä jotai 14.00)! Kummasteltiin myös ihmeellisiä A-, B-, C- ja D-jonoja joissa luki eri kellonaikoja joista aikasin oli 17.00.. Little did we know, et vihdoin ku päästiin tiskille ostamaan lippuja, ni meille iskettiin lappu käteen jossa luki et saadaan tulla C-jonosta ostamaan liput klo 18.30!! Oltiin siis onnistuttu tulemaan paikanpäälle just mahollisimman kiireisenä päivänä, ni ne joutu päästämään ihmisiä kellonaikojen mukaan sisään. :D Aateltiin jättää koko Sky Tree väliin mut koska oltiin sinne asti jo raahauduttu ni tyydyttiin kohtaloomme ja jäätiin odottelemaan.

BLIMPPI!!

Vihdoin ja viimein kello löi 18.30 ja oltiin jonossa ensimmäisenä odottamassa sisäänpääsyä. Oli kerenny tulla jo pimeetä mut se ei haittanu mua ollenkaan. Rakastan muutenki Tokion kaupunkimaisemaa enemmän illalla. :) Mentiin hissillä ensin Tembo-kerrokseen joka oli 350m korkeudessa. Ilma oli tosi kirkas ni kaupungin valot näky tooooooosi pitkälle! Päätettiin viel viimesen virallisen illan kunniaks maksaa vähän ekstraa ja nousta 100 m korkeemmalla olevaan Tembo Galleriaan. Luulin, ettei sil 100 m erotuksella niin ihmeellistä eroa olis, mut olinpas väärässä!! Maisemat oli kerta kaikkiaan henkeä salpaavat. Yet again money well spent!

Lähettiin kotiin joskus yheksän jälkeen ja päätettiin verestää muistoja ja kulkea Uenon juna-aseman kautta. Majailtiin kahella ekalla Japanin reissulla Uenossa joten nostalgiaryöpystä ilahtuneena saatiin hyvä päätös häämatkalle.

Ueno-Panda!

Nippon Day 18: Back to the Fuji-Q

Japanin mainokset on parhautta!

Viimeset päivät alko olla käsillä ja päätettiin hurauttaa bussilla jälleen Fuji-vuoren juurella sijaitsevaan Fuji-Q Highland-huvipuistoon. Oltiin perillä vähän ennen klo 9 ku puiston ovet aukes ja oltiin ihan ällikällä lyötyjä, ettei siel ollu ihmisiä paljon yhtään!! Viime kerralla nimittäin jouduttiin odottamaan se 2,5 h joka ikiseen laitteeseen mis haluttiin käydä.

Olin kans ihan täpinöissä ku pääsin VIHDOIN näkemään Fuji-vuoren lumihuippusena. Ja onhan se kyllä mahtava näky!! Ihastelin sitä joka kerta ku vaan mahollista ja koitin räpsii paaaljon kuvia vaik pilvet meinas välillä blokkailla näkyvyyttä. Nähtävästi oon niin surkee valokuvaaja, et vaan tää alempi kuva näytti suht hienolta. XD

Väen määrä ei siis tosissaan ollu mikään päätä huimaava ja saatiin rauhassa käydä kaikki laitteet läpi. Päästiin Dodonpaan KAHESTAAN ku ne oli just avannu sen ja laitto sitä kai vielä vähän testimielessä liikenteeseen. Ulkomaalaiset on nähtävästi helpomi uhrata ku oman kansan edustajat jos jotain olis tapahtunu. XD Onneks ei lentäny ötököitä suuhun vaik kiljuin koko sen matkan ku se kiihdytti parissa sekunnissa melkein 180 km/h.

Nyt löydettiin myöskin ekaa kertaa se kuuluisa "kauhulinna" nimeltään

Super Scary Labyrinth of Fear.

Jos kyseiseen "laitteeseen" haluu mennä ni se maksaa ylimääräset 500 yen per turpa. Oltiin niin reippaina siinä odottelemassa vuoroa ja vitsailtiin, et ei oo mitään mikä meit vois säikäyttää. Pate viel kaiken lisäks rakastaa Silent Hill-pelejä yli kaiken ja on aina unelmoinu et vois elää siin maailmassa (weirdo) mut kuinka väärässä oltiinkaan... edes Paten mielestä toi kauhutalo ei nimittäin ollu yhtään hauskaa... XD

Kuva googlesta ku ei omaa löytyny :D

Aluks oltiin about 10 hengen ryhmässä ja meijät johdatettiin sellaseen sairaalan aulaan jossa istuttii penkeillä ja kuunneltiin perussääntöjä. Me ei ymmärretty mitää joten tsiigailtiin vaan sielt katosta roikkuvia hirtettyjä ruumiita... Sen jälkee meijät siirrettiin porukkana seuraavaan vähä pienempään huoneeseen mis näytettiin videotykillä erittäin gore video joka kerto sen sairaalan tarinan. Long story short: siel tehtiin ihmiskokeita jotka meni vähä pieleen ja sit shit hit the fan. Leffan jälkee meist otettiin vielä pareina valokuvat. Aluks aattelin et jes, eihän tää voi kauheen paha olla ku mennään ryhmänä, mut sit ne työntekijät iski mulle ja Patelle fikkarin kätee, avas oven ja tuuppas kaksistee sisälle. Ja voi v*ttu oikeesti en oo ikinä ollu niin paskat housussa ku olin koko sen 50 min mitä se saakelin mental hospital-kierros kesti!! En haluu spoilaa mitää jos joku joskus menee (ja oikeesti suosittelen menemää) mut se ei tosissaan ollu hauskaa mennä KAHESTAAN IHAN EKAA KERTAA siel pilkkopimees ja tuhoutunees sairaalas ihmissikiöiden ja ruumiiden keskellä pelkän fikkarin valon avulla. Roikuin sormet valkosina Patessa kiinni ihan kylmän hien peittämänä ja kiljahtelin joka ikiseen minimaaliseenki äännähdykseen mitä kuulin. Ja asiaa ei helpottanu, et siel oli oikeita, palkattuja ihmisiä liikkumassa ja esittämäs zombeja yms. Siel ei saanu juosta mut en oo eläessäni kävelly niin ripeetä vauhtia ku marssittiin niit käytäviä pitkin eteenpäin. Mä olin ihan varma, et se ei lopu ikinä ja kuollaan vaa sinne (kyl se mieli tekee ihme temppuja vaik pitäis tietää ettei meille mitään voi tapahtuu XD).

Lopulta päästiin huoneeseen mis oli niit sairaalatyöntekijöitä ja huokastiin helpotuksesta. Työntekijät otti meilt fikkarin ja näytti minne piti mennä. Aattelin, et nyt se on vihdoin ohi ja voin hengittää rauhassa, mut kappas vaan se sonta jatkukin, mut tällä kertaa ILMAN FIKKARIA. Mä sain varmaa astman siit kaikest ahdistuksesta ja pelosta! Lopulta nähtiin sellasen piiiiitkän käytävän päässä valoa ja samaa aikaa joku saatana tuli örveltämään ihan mun korvan juuree nii et hiukset heilahti ja oltiin sillai FUCK THE RULES ja juostiin niin kovaa ku jaloista lähti kunnes putkahdettiin ulos kirkkaaseen auringonpaisteeseen. It was finally over! Täristiin molemmat ja jouduttii tasaamaan hengitystä varmaa tunti ennenku oltii valmiit jatkaa elämää. Täytyy kyl sanoo et money well spent vaikka se ihan hirveetä oliki. XD

Lasten kauhutalo

Ja scary pantsu monster

+ scary shoe monster

Mut for real, jos joku joskus eksyy Fuji-Q:hun ni toi sairaala on ihan must see!! Oltiin niin järkyttyneitä tost kokemuksesta et ei pystytty menemään mihinkää muuhu laitteesee ku maailmanpyörään. :D Pyörittiin siellä hetki ja lopulta käytiin vielä viimeset laitteet hyvissä ajoin läpi ennen ku puisto meni kiinni klo 17.00. Huristeltiin sieltä suoraan kotiin ja simahdettiin ku saunalyhdyt. Onneks en nähny painajaisia...

'nuf said!

Nippon Day 15, 16 & 17: Koohii and shoppingu

Maanantaina pidettiin taas kerralleen shoppailupäivä Nakanossa ja Koenjissa. Ei muuta raportoitavaa siitä 

päivästä. XD Lohdutukseks kolme kuvaa olkaa hyvä:

Damn it! So close.... Mai Mai-rytmipeli ♥

Tiistaina suunnistettiin jälleen Akibaan, enkä edes viitti enää mainita mitä tekemään.... XD No käytiin me sentään Good Smile Café:ssa ja saatiin valita Miku-pöytä tai joku animepöytä jota en nyt muista. Mehän (minä) valkattiin heti Miku-pöytä!

No tossa se vaihtoehtonen anime näkyy, jos joku sen tietää? :D

Tilasin itelleni jonku Mikustardustvomit-jätskiannoksen joka oli ihan tajuttoman söpö! Pate otti tuttua ja turvallista suklaakakkua. Muuten se mun jäätelöyllätys oli ihan hyvää, mut siel oli sellasii limasii hyytelötähtiä mitkä ei oikein maittanu ny täl kertaa.. :D Kahvila itessään oli tosi kiva! Takaseinän screenilla pyöri Vocaloid-musavideoita ja seinillä oli artworks ja uusia figuja. Me likey!

Kahvilareissun jälkeen tuhlattiinki loppupäivä tärkeitä ostoksia tehdessä suom. törsättiin helevetisti rahaa... 

We are doomed, I tell ya, DOOMED!!

Päivän loppusaldo....... I'm ashamed.........

Keskiviikkona lähettiin aamupäivällä kohti Shinjukua ettimään uutta Square Enix-kahvilaa nimeltä Artnia. Juna-asemalta ku päästiin ulos ni bongattiin ensimmäiseks Dragon Quest-teemanen Lawson-konbini. Rymisteltiin tietysti heti sisälle kyyläämään mitä siel oli tarjolla vaikka ei nyt mitään maailman suurimpia DQ-faneja ollakaan. Ostettiin aamupalaa ja valokuvattiin salakavalasti sitä kauppaa, vaik kyl siel tais saada kuvata ihan vapaastikin.. Ainaki japanilaiset kuvas. :D

Tajuttiin heti ku oltiin syöty Lawsonista ostettu aamupala, et olipas tyhmä idea ku ollaan menossa Squaren kahvilaan! Noh kyllähän meijän vatsat ruokaa jaksaa vetää in the name of Square Enix, joten jatkettiin matkaa kunnes bongattiin vitivalkonen, luonnottoman näkönen möykky keskellä kerrostaloja. Oltiin siis löydetty perille...

Seventh Heaven!!!!!!!! *0*

Ku saavuttiin paikalle ni oltiin vielä ainoot asiakkaat. Se kahvila itessään on tosi pieni, mut mukava. Tuli hirvee fanityttöolo ku lueskelin ruokien nimiä ja siel oli viittauksia eri FF-hahmoihin. Otettiin ensiks molemmille omat pannariateriat joihin tuli randomisti joku FF-leima. Mä sain haisevan mooglen ja Pate sai Shinra Corp.-logon!!!

Naureskeltiin typeryydessämme sille ku Pate tilas noit meijän ruokia et, "We'll have 2 set of pancakes and for DESSERT this ice-cream-bustersword-thingy". Ahaha, kunnon läskit ku otettii jälkiruuillekki jälkiruoka. XDD Pannarit oli ehkä parhaimpia mitä oon syöny mut se Cloudin kunniakas bustersword-kahvijäätelösörsseli ei kyl ollu mun makuun. Pate saiki pistellä sen poskeensa melkein yksinään.

Cool chocolate buster sword!

Safkan jälkeen käytiin kurkistamassa sen myymälän perällä oleva show room. Ollaan käyty siinä aiemmassa Square Enix-kaupassa ja vähän suretti et se lifesize Sepi (Sephiroth from FFVII niille jotka ei tiedä) on viety pois. Ei ainakaan tuolla sitä enää ollu.. :( Nyt siel oli keskellä huonetta joku materia-viritelmä mist valu vettä. Ihan cool, mut ei se Sepiä voita... Sit siel oli esillä Squaren Play Arts-figuureita ja muuta oheiskrääsää.

Raiden with shiny crotch

Föffö jewelry

Kotimatkalla jumahdettiin jälleen kerran Akihabaran ihmeelliseen maailmaan. Tosin nyt käytiin enimmäkseen vaan arcadeissa pelailemassa ja tuhlaamassa aikaa. Syötiin meijän kantapaikassa jonka nimeä en edelleenkään muista ja suristiin ympäriinsä. Loppu!

Nippon Day 13 & 14: Strolling around

Lauantaina päätettiin käydä tsekkaamassa Yakuza-hoodeja eli suunnattiin Shinjukun Kabukicho-alueelle. Päivä itsessään ei sisältäny mitään ihmeellistä, mitä nyt tuhlattiin rahaa arcadeissa ja koluttiin Shinjukua puol päivää ilman, et löydettii mitää sen ihmeellisempää.

Only in Japan.. :D

Vadelma "bean paste" herkku... Ei napannu. :D

Sunnuntaina lähettiin vihdoin aamutuimaan kohti Nihonbashia. Siel oli just sopivasti meneillään "World of Dragon Ball"-näyttely Takashimaya-tavaratalon ylimmässä kerroksessa. Löydettiin yllättävän helposti paikalle ja bongattiin matkalla pieni tapahtuma nimeltään Sakura Matsuri. Se tavaratalo oli upee ilmestys ja varmaan 100 kertaa ylellisemmän olonen ku esim. Stockmann. Siel oli hississäki omat työntekijät jotka kumarteli koko ajan, ilmotti missä kerroksessa mentiin, sulki hissin ovia ja toivotteli hyvää päivänjatkoa. Tuli melkosen kiusallinen olo olla niin hienos paikas ku näytettiin niin taviksilta ku tavikset voi vaan näyttää. XD

Vihdoin ku päästiin museokerrokseen ni tuntu taas, et päästiin omiemme pariin ku näyttely pursus lapsiperheitä ja nuorisoa. Haha! Ite näyttelyssä ei saanu kuvata, mut oli kyl hienoo nähä Akira Toriyaman original art ja mangasivuja niin läheltä. En käsitä miten joiltain voi löytyy noin paljon taitoa!

Museon ja oheiskrääsän ostelun jälkeen kävästiin uudestaan siinä mini-festarilla kuuntelemassa ku jotkut soitti sellasta vanhaa japanimusaa. Niiden jälkeen tuli jonku sortin ninja-esitys mut ei kauheen kauaa jääty sitä ihastelee ku piti jatkaa matkaa kohti Imperial Palacea. Tehtiin oikeestaan vaan sellane pikavisiitti sinne ku se oli ihan kävelymatkan etäisyydellä sielt museosta. Oltiin ihan innoissamme ku nähtii joutsenia (i don't know...) ja kirottiin samalla ku tuuli niin perkeleesti et peruukit meinas irtoo!

Lainasin Paten hipsteri pokii!

Hengailtiin Imperial Palacen puistoissa ehkä 1,5 h ku päätettiin viel lähtee Harajukuun tsekkaamaan Yoyogi-puisto. Käveltiin ensiks puiston läpi ja kuten arvattiin siel oli jengiä ku meren mutaa! Must on ihana kävellä viikonloppusin Tokion puistoissa ku sielt löytyy jos jonkilaista ruokakojua ja ihmiset touhuu vaikka mitä: soittaa instrumentteja, treenaa taistelulajeja, pelaa pelejä, leikkii koirien kanssa yms. Puiston jälkeen käytiin vielä viimeseks visiitillä Meiji-temppelillä ihastelemassa nähtävyyksiä.

Timon näytti vähä vaivaantuneelta...

Jalat täysin paskana ja illan alkaessa hämärtyy päätettiin lähtee takasin Koenjia kohti. Napattiin matkalta vielä mukaan trusty riisikulhot ja nukahdettiin varmaan 5 minuutissa ku sänkyyn päästiin. On se kävely rankkaa.. XD