DAY 16, back to Finland

Meillä oli herätys aamulla klo 4.30. Viimeset aamuhulinat ja pakkaukset ja sit se olikin aika jättää hyvästit taas hetkeks Nekotalolle. (; n ;) Luojan kiitos et oli sunnuntai ni mahuttiin kaikki helposti junaan, koska oltiin jännitetty sitä et miten tullaan mahtumaan kaikki neljä isojen matkalaukkujen kanssa aamuruuhkaseen junaan jossa hädin tuskin pystyy hengittämään ku ihmiset on niin supussa. Plus koska oltiin kaikki ihan peeaa ja pihejä ni jouduttiin kikkailemaan ittemme ensin Uenoon josta hypättiin sitte Keisei Skylineriin joka oli halvin mahollinen. XD

Lentokentällä kävin vielä ostamassa anopille, äidille ja isille kännykkäkorut ja lentokoneeseen vähän mutusteltavaa. Ei päästy kaikki neljä vierekkäin istumaan, mut sentään saatiin kahet vierekkäiset paikat, ettei jokaisen tarttenu istuskella yksinään. Lentokone itessään oli joku varmaan 50-luvulta peräsin oleva.. en oo ikinä nähnykään sellasta Finskin konetta!! Pateki sano ettei oo ikinä moista nähny ja se on kumminkin reissannu elämänsä aikana paljon! Oltiin jo niin totuttu sellasee luksusmeininkiin mikä aina niis koneissa on ni toi oli vähän sellanen WTH-kokemus. XD Hyvä ettei ne näytötki niis penkeissä näyttäny mustavalkokuvaa... Noh, mut sentään siel pysty kattomaan elokuvia, nimittäin muuten olis ollu tuskaa se matka.

Lento suju hyvin, mitä nyt vähän falskattiin välillä ku oli turbulenssia. 9 h norkoilun jälkeen vihdoinkin oltiin taas Suomen päädyssä ja oltiin kuulemma aikataulua edelläkin jopa. Äiti ja isi oli meit vastassa kentällä ja lähettiin samantien kotia kohti. Oltiin ihan innoissamme ku saatiin nähä elukat taas!

Ku päästiin ovesta kotiin ni Kuma ei meinannu ensin tunnistaa meitä ollenkaan vaa viipotti suoraan isin luokse. Hetken päästä sil kuitenki ajatus selvästi kirkastu jonka jälkeen alko sellanen uikutus ja älinä ettei mitään rajaa. Jatkettiin sit saman tien matkaa anoppilaan hakemaan meijän kitty cats.

Miu ei (mukamas) ollu oikeestaan moksiskaan siitä et tultiin hakemaan niitä. Nami kyhjötti piilossa ja sain kyllä kauan leperrellä sille ja tarjota herkkuja et suostu tulemaan näytille. Kaapattiin ne valjaisiin ja lähettiin takasin kotiin. Kotona prinsessa-Nami ei oikein tienny miten päin sen olis pitäny olla. Se juoksi heti sängyn alle ja mauku kauheesti siellä. Lopulta ku se tuli esiin, ni se halus kauheesti et sitä silitetään ja rapsutetaan, mut silti samalla se sihisi koko ajan. Ota nyt noista selvää... XD

Illalla kumminkin kaikki oli palannu jo normaaliks eikä kukaan elukoista varmaan enää muistanukkaan sitä, et oltiin oltu poissa. Ei jaksettu purkaa edes laukkuja Paten kanssa. Onneks vanhemmat oli ostanu jääkaapin täyteen ruokaa meille ni ei tarvinnu liikkua enää mihinkään ilmansuuntaan sen illan aikana.

Mut kyllä oli taas onnistunu reissu ja mahtava matkaseura, ei voi muuta sanoo!!

Few of my new plastic babes.

The end.... For now.